Annatko anteeksi, eilen oli pakko mennä taas
Luulin on sen aidan takana todellinen maa
Oisin sen kanssasi jakanut kyllä myöhemmin
Mutta aita on aina ensin ylitettävä yksin
Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa, vaeltaa
Kerroit, ken sokeena juoksee niin kaiken kadottaa
Silti anna mun mennä mä hetken vain tahdon taivaltaa
Sieluuni karttoja piirtää ja mennä merten taa
Sillä kerran, vain kerran, nuo niityt minulle kukoistaa, minulle kukoistaa
Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa
Vaeltaa
(Vaeltaa)
Ja juoksin harhaan, mutta polun vain löytää ken kokeilee
Kuin kesän varsaa mua kaatavat kivet, maa heittelee
Jos pahan tarhaan minä vangiksi joudun pian pakenen
Anteeksi armaat, mutta totuuden näkee vain ken antaa katseen vaeltaa, vaeltaa, vaeltaa
